Heräsin tavallistakin voimakkaampaan päänsärkyyn. Oli kuin tuhatpäinen elefanttilauma olisi pitänyt juhlia pääni sisällä ja käynyt sen jälkeen tekemässä tarpeensa minun suuhuni. Mietin mistä ihmeestä olin saanut sellaisen kankkusen kunnes muistin, mitä oli tapahtunut: joku oli tyrmännyt minut.
Avasin salamannopeasti silmäni, mutta heti aivojeni saatua silmieni viestittämän informaation vastaan en ollutkaan varma olinko sittenkään avannut silmiäni missään vaiheessa vai olinko vieläkin unessa. Ympärilläni oli nimittäin huippumodernia teknologiaa, vilkkuvia valoja ja vipuja, joiden käyttötarkoitusta en voinut edes arvata. Yritin nousta, mutta minut oli köytetty tuoliin. Mihin kummaan minut oikein oli raahattu? Ja miksi?
Yritin riuhtoa itseäni irti, mutta köydet eivät antaneet periksi, joten rauhoituin ja aloin katselemaan tarkemmin ympärilleni. Mitään vastaavaa en ollut eläessäni nähnyt; kaikkialla oli piipittäviä koneita, joissa oli mitä eriskummallisempia vilkkuvia valoja, vipuja ja näppäimiä. Suoraa edessäni oli suuri vihreä, jostain metallista tehty torni, jossa oli lukuisia, tv-ruudun näköisiä näyttöjä, joissa vilisti kummallisia merkkejä.
Olinko minä Arabiassa? Tai ehkäpä jopa Afrikassa? Pidemmälle en ehtinyt tekemään johtopäätöksiä, sillä jossain kuului aukeavan oven ääni ja sen jälkeen lähestyviä askeleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti